Psykologi soitti eräänä päivänä ja sanoi jääneensä lääkärin määräämänä sairaslomalle ja totesi ettemme enää varmaan nähdäkään ja hyvää loppuelämää. Thanks.
En tiedä, johtuuko turhasta loikoilupäivästä, mutta tuntuu nyt aika paljon siltä, ettei mikään voi palata ennalleen, eikä mitään mullistavaa ja upeaa tapahdu enää ikinä. Toivottavasti tämä olotila on vain harhaa.
Pimeys syleilee olohuonetta ja tietokonenäppäimiä on väsyttävän vaikea nähdä.(kaiken lisäksi mustat näppäimet) Niska jumissa. Perkele, yritän keksiä lisää valittamisen aiheita.
Enää tämä viikko ja sitten joudun kuulkaas töihin. Aamu alkaa kello seitsemän, että perkulehuomentapäivääsaatanatapaminuttähän.
Kauhea vitutus, pitäisiköhän työntää pää pakkaseen?
What a great story you just readed. See ya soon. (Joo, tätähän lukee ihan kaikki)