Psykologi soitti eräänä päivänä ja sanoi jääneensä lääkärin määräämänä sairaslomalle ja totesi ettemme enää varmaan nähdäkään ja hyvää loppuelämää. Thanks.
En tiedä, johtuuko turhasta loikoilupäivästä, mutta tuntuu nyt aika paljon siltä, ettei mikään voi palata ennalleen, eikä mitään mullistavaa ja upeaa tapahdu enää ikinä. Toivottavasti tämä olotila on vain harhaa.
Pimeys syleilee olohuonetta ja tietokonenäppäimiä on väsyttävän vaikea nähdä.(kaiken lisäksi mustat näppäimet) Niska jumissa. Perkele, yritän keksiä lisää valittamisen aiheita.
Enää tämä viikko ja sitten joudun kuulkaas töihin. Aamu alkaa kello seitsemän, että perkulehuomentapäivääsaatanatapaminuttähän.
Kauhea vitutus, pitäisiköhän työntää pää pakkaseen?
What a great story you just readed. See ya soon. (Joo, tätähän lukee ihan kaikki)

Pohjallakaan ei yksinään olla, alakulo on seurana haikeuden.

No nyt kai sitten innostuinkin kirjoittamisesta, ei tämä hassumpaa olekaan. Toivottavasti tähän pystyn jatkossakin panostamaan. Jotenkin taas tullut sellainen tarve purkaa ajatuksiaan kirjoittamalla.

Tämä ensimmäinen kesälomani viikko on sujunut hyvin ja huonosti. Alkuviikon siivosin ja puunasin huoneen, lenkitin monta kertaa päivässä koiria ja sitten illalla iski paniikki nimeltä tekemisenpuute. Nyt loppuviikosta on ollut kauhean haikea ja surullinen olo. Lauantain päättäjäisien itkukohtaus toistuu jatkuvasti. ja sitten ne unet, näen koko ajan painajaisia, joissa minä teen joillekin pahaa ja jotkut tekevät minulle pahaa.
Veljeni on 21-vuotias ja asuu vieläkin kotona. Nousee aamulla koneen ääreen ja siinä hän sitten onkin loppupäivän. No välillä käy syömässä ja paskalla. Tässäkin tapauksessa ikä on vain numeroita, koska veljeni käyttäytyy kuin minua nuorempi mustasukkainen pikkulapsi välillä, sillä hän ei voi sietää mitään mikä liittyy minuun. Ei saanut lapsena tarpeeksi rakkautta? No voi voi, kasva aikuiseksi ja häivy tahraamasta vessanpönttöä ruskealla tahmalla. Juu, en jaksa enää purkaa tätä asiaa kenellekään koska asialla ei hyvin todennäköisesti voi yhtään mitään - veljeni asuu vielä viisikymppisenäkin äitini hoivissa.

Minua ei väsytä, mutta itkin taas tyynyyni suuren läntin, joten silmiä turvottaa.

Äh, enempää en jaksa kirjoittaa. Asiat menevät vain huonommiksi - näin se vain on. Mutta kipuun tottuu kun tarpeeksi sattuu ja kaikki mikä ei tapa, opettaa.

Moi vaan heille, jotka tätä lukevat. Olen ihan uusi täällä ja olisi taas tarkoitus kirjoittaa nettipäiväkirjaa, jotta saisin taas sen kaivatun inspiraation tarinoiden, runojen yms. kirjoittamiseen, missä olin ennen aika hyvä. Nykyään inspiraatio on ollut kadoksissa. Vahva epäilykseni on sellainen, että tämä on ainoa ja viimeinen kirjoitukseni täällä, jos en löydäkään aikaa tähän. Ispiraation etsintä jää sitten siihen. Katsotaan nyt.

It's time to tell something about myself. Asun Tampereen lähellä, mutta enpäs kerrokaan missä. Harrastukseni rajoittuvat lähes täydellisesti pelkkiin koiriin, ja näitä otuksia meiltä löytyy 4 kappaletta. Olen juuri aloittanut yhdeksnännen kesälomani ja luoja tietää, minne menen syksyllä opiskelemaan tällä keskiarvolla (6,95). En ole, enkä ole koskaan ollut hyvä koulussa paitsi taideaineissa luonnollisesti. Unelma-ammattini on parturi-kampaaja ja olen muutamiin kouluihin sille alalle hakenut. Vahva epäilykseni on, etten pääse minnekään edes toisella hakukerralla. Taitaa edessä olla kymppiluokka, mutta mieluummin oppisopimus.
Koirien lisäksi intohimoni on musiikki. En varsinaisesti itse soita mitään soitinta, mutta musiikki kuuluu jokapäiväiseen elämääni. Sen avulla voin unohtaa pieneksi hetkeksi arjen pienet kuten myös isommatkin murheet, mitä minulla tuntuu koko ajan olevan.
Luonteeltani olen rauhallinen ja melko hiljainen. Nuorempana olin todella ujo. Vaikka olenkin rauhallinen, olen todellinen rauhaton sielu. Mieleni tekee jatkuvasti kuperkeikkaa ja keksii jatkuvasti uusia juttuja elämäni hankaloittamiseksi. Juu, mielikuvitusta löytyy.
Käyn kahden viikon välein psykologilla juttelemassa. Tarkoitus olisi vakituisesti alkaa käymään psykiatrin luona, kunhan heiltä löytyy aikoja. Nykyinen psykologini jää pian äitiyslomalle, joten saan ilmeisesti uuden psykologin ellen sitten tosiaan siirry sinne psykiatrin juttusille, joka voi määrätä lääkkeitä yms. Saattaa olla kuitenkin niin, ettei tänä kesänä mikään korva ole kuuntelemassa, koska kaikki jäävät lomalle. Toivottavasti siis mitään ei tapahdu minulle tänä kesänä...
Syy sihen miksi käyn psykiatreilla on masennus (ei diagnosoitu). Vuoden 2005 kesä meni todella huonosti. 7-luokalla liikunnanopettaja laittoi minut terveydenhoitajan juttusille käsivarressa olevien viiltoarpien vuoksi. Terkalla kävin sitten melko usein juttelemassa kunnes kerroin jotain, joka sai terveydenhoitajan soittamaan ensin äidilleni ja sitten psykologille. Siitä lähtien olen käynyt psykologien luona.
Ja toki, onhan minulla myös syömishäiriö, josta minun lisäkseni tietä vain harva ihminen.

Noniin, nyt alkaa niska kipeytyä. Taidan poistua koneen äärestä. Mukavaa, jos joku jaksoi lukea. :)

Ja by the way,

TOP 5 MUSIIKKI:
1. Bleak (henkeen ja vereen)
2. Bullet For My Valentine
3. PMMP
4. Nirvana
5. HIM

TOP 5 ELOKUVAT:
1. Kill Bill vol. 1
2. -||- 2
3. Unelmien sielunmessu
4. Naapurini Totoro
5. Sin City